Vasili ilmiantaa
Vasili tuli elopellolta kotipihaansa. Torppa oli harmaata hirttä, vanha, mutta vielä hyvin hahmollaan. Savupiipusta leijaili siniselle taivaalle pieni haikuvana.
Vasili laittoi viikatteen puuvajan seinälle ja mietti, mitä isä mahtoi laittaa, kun tulikin oli piisissä. Äidin kuoleman jälkeen kokkaaminen oli ollut enempi pojan kontolla. Tai ei kai taas vaan…
Aivan oikein. Tuvassa Vasilin isä, Ivan, istuskeli lieden ääressä piippu suupielessä käryten, pieni muki toisessa kädessä. Hellalla oli suuri pata. Padassa kansi josta lähti putki alaviistoon, putkesta tippui hiljalleen kirkasta nestettä kannuun.
Pontikkaahan se Petja siinä taas keitteli. Niin kuin ei parempaakin hommaa olisi…
- ”Isä, Jeesus muutti veden viiniksi, mutta te tulette hulluksi, kun tuon hölmön pannun avulla muutatte rankin pontikaksi. Miten paljon leipää siitäkin viljasta olisi saanut? Myllyyn viety ja jauhoiksi olisi laitettu. ” Kasvot raivosta hehkuen Vasili jatkoi: ” Tämä sama peli on jatkunut jo vaikka kuinka kauan. Minä lähden Bakuun öljykentille tällaisesta murjusta. Kun tulen joskus takaisin niin minulla on paljon rahaa.”
Ivan nuokkui jakkarallaan typerän oloinen virne naamallaan. ” Älä sinä poika siinä posmita, uhoat kuin mikäkin isä Mitro. Hyvän hinnan pontikasta saa. Sillä sitten leipää ostetaan ja teenlehtiä ja muuta. Lakkaa sinäkin vain sitä kartanon Nataliaa hakkailemasta, ota tuo Igorin Olga. Siinä on hyvä maatuskan alku, eikä lasiin sylje.”
” Igorin tyttö on maatajalkainen juopon alku. Kun takaisin tulen niin vien Natalian vihille, sille sinä et voi mitään, eikä herra Kustnetsov myöskään. Odotahan vain.”
Vasili painui pihalle, valjasti tallista ruunan ja lähti ajelemaan kylälle päin.
Parin tunnin päästä Ivanin oveen koputettiin. ” Sishään.”
Miliisihän siellä oli, koppalakissaan ja takissaan. ” Vain sinä Ivan täällä monopolia uhmaat. Kun keittäisit edes kunnon votkaa eikä mitään tuollaista korpirojua, niin vähän voisi sormien läpi katsoa, mutta ei. Kyllä sinä tiedät mitä tästä taas seuraa.”
Kun Vasili jonkun ajan päästä palasi kotipihaan, istuskeli Ivan murjottaen rappusilla.
Pata oli kappaleina tunkiolla, saavi myös päreinä. Kolonni oli murjottu niin ikään kirveellä kahteen osaan.
” Pitikö sinun mennä miliisille sanomaan, senkin kelvoton poika. Nyt saan taas kauan säästää, ennen kuin uuden padan saan. Sinä sen saisit hankkia.”
” En hanki. Minä lähden. Kävin värväytymässä öljykentälle. Huomenna juna-asemalle menen. On ihan oikein että miliisi tuon helvetinkoneen hävitti. Jääkää te tänne kartanon rengiksi, kun vielä töitä jaksatte tehdä.”
” Äitiisi olet tullut, yhtä pahasisuinen. Mene jos pitää mennä.”
Ja niin Vasili seuraavana päivänä lähti.
- Veli Salminen-
Kommentit